Lampipolyyppi on varsin huomaamaton eikä niihin juurikaan törmää, vaikka todellisuudessa niitä on ojissa, lampareissa sekä akvaarioissa. Jos haluat löytää sellaisen, sinun on vain yksinkertaisesti kauhottava vesikasveja purkkiin sekä yrittää katsoa tarkasti. Voit jopa erottaa sellaisen. Jo varhain se sai nimensä Hydra. Tämä juontaa kreikkalaisesta tarustosta ja se oli monipäinen hirviö. Tarujen mukaan sillä oli monta päätä ja aina, kun leikkasi yhden pois, se kasvatti kaksi uutta tilalle.
Lampipolyyppi Tekee Ihmeellisiä Temppuja
Lampipolyyppi hydra on kummallinen laji, koska sillä ei ole yhtään päätä, mutta jostain kumman syystä se pystyy samanlaisiin temppuihin kuin sen myyttinen kaimansakin. Se siis kykenee kasvattamaan ruumiinosansa takaisin. Vielä kummallisempaa on se, että hajotessaan yksittäisiksi soluiksi, nämä erilliset solut ryömivät kiinni toisiinsa ja niistä syntyy uusi Hydra. Eikä tässäkään vielä kaikki, vaan se tuntuu elävän ikuisesti.
Totta tai tarua, mutta lampipolyypit kuuluvat kuitenkin polttiaiseläinten ryhmään. Se on ikivanha ryhmä, johon kuuluvat myös tutummat meren elävät kuten meduusat, merivuokot ja korallieläimet. Näillä kaikilla on yksi yhteinen piirre ja se on keskiruumiista, joka on säteittäinen, haarautuva lonkerokiehkura. Poiketen näistä muista merenelävistä, lampipolyyppi elää vain makeassa vedessä. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, niiden olomuoto on hyytelöä sekä lonkeroita.
Lampipolyyppi Hydra On Aivoton Pyydystäjä
Lampipolyyppi on siitä ihmeellinen eliö, että sillä ei ole lainkaan päätä, ei aivoja eikä myöskään lihaksia. Silti ne voivat pyydystää huomattavasti itseään suurempia eläviä, akvaariossa vaikkapa kalanpoikasia. Pyydystäminen on hyvin yksinkertaista. Kun saalis osuu lonkeroihin, sen myrkkyharppuunat laukeavat ja saalis huomaa olevansa lonkeron kietoutumana. Vaikka olento on aivoton, muut lonkerot jotenkin tietävät, mitä ja missä tapahtuu sekä tarttuvat myös saaliiseen ruiskuttamalla uskomattomia määriä myrkkyä.
Kun saalis on lamaantunut, lampipolyyppi aloittaa hitaan ja vaivalloisen syömisen. Nieleminen on työlästä ja polyypista voi huomata saaliin näköisen pullistuman. Polyypillä ei myöskään ole peräsuolta, joten muutaman päivän päästä se sylkäisee suustaan ulos saaliista jääneet, sulamattomat osat. Tästä aivottomuudesta huolimatta, niillä on uskomattoman monipuolinen ja mielenkiintoinen käyttäytyminen.
Akrobatiaa Ja Venymistä
Vaikka polyyppi näyttää olevan tiukasti kiinni alustassaan, se on osoittautunut varsin vikkeläliikkeiseksi halutessaan. Se kääntää helposti ruumistaan kaarella, tarttuu alustaan ja kiepauttaa sen jälkeen jalan seuraavaan kohtaan kiinni. Muutaman millin kokoinen olento pystyy siis liikkumaan lyhyessä ajassa muutaman metrin täysin leikiten. Tuskinpa olisi koripallo tälle polyypille vaikea peli, jos sillä olisi viitseliäisyyttä ja riittävästi pelisilmää, oppiminen onnistuisi varmasti.
Polttiaiseläimiin kuuluvat polyyppieläimet ovat valtava lajikirjo. Niitä tunnetaan ainakin 3500 lajia. Elomuodot vaihtelevat ja vaikka ne pääasiassa elävätkin merissä, niitä tavataan myös sisävesissä. Niiden lisääntymien on mielenkiintoinen asia. Jos elinolosuhteet heikkenevät polyyppi kasvattaa sukuelimet ja se vapauttaa siittiöt veteen. Sen jälkeen se odottaa, että jonkun toisen polyypin sukusolut eksyvät sen munasolujen luo.
Millainen On Lampipolyyppi?
Polttiaiseläimiä Suomessa esiintyy jonkin verran ja yksi niistä on siis lampipolyyppi. Pitkän jalkansa avulla se kiinnittyy alustaansa. Ruumis on pitkä ja runkomainen. Ruumiin päässä on suu, jota ympäröivät hyvin ohuet lonkerot. Näiden lajien koko on uskomattoman pieni, ne ovat tavallisimmillaan vain noin 10 millimetrin pituisia. Täyteen mittaansa ojentuneena, pituutta löytyy jopa kaksi kertaa enemmän.
Lonkerot puolestaan voivat venyä jopa kymmeniin sentteihin. Lampipolyypin liikkumistapa on liukuminen, ne voivat myös ajelehtia virtauksien mukana tai yksinkertaisesti liikkuvat tekemällä kuperkeikkoja. Ravinto koostuu pieneliöistä eikä edes ole ihme, jos nielaisee itseään suuremman saaliin.
Lampipolyyppi on mielenkiintoinen otus ja vaikka sitä on vaikea havaita, se voi myös asustella kaikessa rauhassa kotoisassa akvaariossa. Myöskin mielenkiintoisen siitä tekee se, että sama yksilö tuottaa sekä naaras- että koirassukusolut. Eli niiden lisääntymisestä voidaan sanoa, että se tapahtuu silmikoimalla suvuttomasti. Ne ovat tavallaan eläviä fossiileja, joten niiden rakenne on säilynyt lähes samana jo puolen miljardin vuoden aikana.